*

seppok Uutta työtä syntyy panostamalla vastuulliseen ja motivoituneeseen yrittäjyyteen

Itsenäinen Suomi pärjää globaalitaloudessa

Globaalitalouden keskeinen tunnusmerkki ovat verkostoituneet ja ajassa aktiivisesti verkostoituvat kansantaloudet. Globalisaatio on ”pakottanut” menestystä hakevat alueet erikoistumaan. Erikoistuminen edellyttää, että alueen; yritystoiminta, hallinto, koulutus ja alueeseen integroitunut tutkimus- ja kehitys kulkevat yhtä jalkaa samaan suuntaan. Alueen, joka pienimmillään on työssäkäyntialue mutta suurimmillaan se on valtion rajat ylittävä ja käsittävä valtioitten liitto tai ehkä paremmin sanottuna valtioitten välinen kehittämissopimus.

Teknologiateollisuuden puheenjohtaja Risto Siilasmaa sanaili viime viikolla katsauksessaan että:

 ”Maat kilpailevat luomalla kilpailukykyiset olosuhteet yritystoiminnalle. Yritystoiminta puolestaan luo osaamista, hyvinvointia, verotuloja ja työpaikkoja. Mitä parempia työpaikkoja ja parempaa osaamista saadaan aikaan, sitä suurempaa taloudellista lisäarvoa syntyy sekä yksilöille että yhteiskunnalle”

Vielä jatkaa Siilasmaa seuraavasti:

”Globalisaatiokehitys on Suomelle etu. Mitä protektionistisempi maailma on, sitä vähemmän yksittäinen pieni maa pystyy vaikuttamaan siihen, miten omalla taloudella ja omilla yrityksillä menee.”

Suomen vientiteollisuudessa rakenteelliset muutokset alkoivat voimistua vasta 90-luvun alussa. Muistan kun 80-luvun lopussa ajelin valtakunnallisille alihankintapäiville Kuopioon. Kyydissäni oli mm. Rauma-Repolan Joensuun metsäkonetehtaan edustaja, joka haki ostajia ylimääräiselle hitsauskapasiteetille. Nyt konepajan omistaja on amerikkalainen John Deere. Kasvun myötä valtava määrä tekemistä ja työpaikkoja on siirtynyt toimittajaverkostoille, joka käsittää satoja yrityksiä. Samanmoista kehitystä edustaa Iisalmessa toimiva kotimainen Ponsse. Yhdessä nämä toistensa kanssa kisaavat yhtiöt vastaavat reilusti yli puolesta pyöräharvesterien tuotannosta maailmanlaajuisesti. Maakunnat ja tehdaspaikkakuntien hallinnot ovat aktiivisesti luoneet edellytyksiä kasvun vaativille investoinneille ja alueitten tutkimus ja koulutus on huomioinut huomisen osaamistarpeet koulutuksessaan. Toki työtä, työpaikkoja ja tehdasyksiköitäkin on kasvun myötä syntynyt kysynnän ja puutuotannon mahtialueille eri maanosiin. Olkoon edellinen konkreettisena esimerkkinä toimivasta yhteistyöstä elinkeinoelämän, hallinnon ja koulutuksen välillä.

Samanmoisia esimerkkejä Suomessa on lukuisia telakkateollisuudesta alkaen. Globaalitaloudessa menestyvien verkostojen liima on mielestäni logistiikka. Miten tieto ja tavara liikkuvat. Missä on järkevä tehdä mitäkin. Missä varastoida ja millaisin rahasopimuksin kauppaa käydään. Sieltä se verkostojen kilpailukyky syntyy.

Globaalitalouden tunnusmerkki on myös poliittiset päätöksentekotaidot. Poliittisten toimijoiden kyvyt verkostoitua ja luoda olosuhteita, joissa suomalainen kasvuhaluinen yritys ja/tai idea voi päästä kokeilemaan siipiään. Suomen vahvuus on pienuus ja mahdollisuudet muodostaa yrityselämän, hallinnon sekä tutkimuksen ja koulutuksen välille tarvittaessa nopeasti ”kehitystiimejä”. Mutta se edellyttää, että kehitystä ja kasvua haluavien lonkerot ulottuvat globalisaation kiihdyttäjien keskelle. Suomi 100 on tänään hyvissä asemissa. Paljon paremmissa kuin 100, 50 tai vaikkapa 20 vuotta sitten. Ison naapurin vaikutuspiirissä ja halujen toteuttajana ei tie ole ollut helppo. Suomi on tehnyt oikeita strategisia valintoja. Välillä kalliita kun vaakakupissa on ollut itsenäisyyden säilyttäminen. Nyt Suomi on omasta halustaan globalisaation vaikutuspiirissä. Omasta halustaan osana EU-valtioitten kehittämissopimusta.  Itsenäisempänä kuin koskaan aikaisemmin. Itsenäisyys tulee lähipäivinä vahvistettua sieltä mistä sen pitääkin. Kymmenien ulkopuolisten - myös globaalitaloudessa toimivien valtioiden toimesta. Eipä muuta kuin hattu päästä. Kiitos ja kumarrus ei vain edellisille vaan myös tällä hetkellä työtään tekevälle sukupolvelle.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Hyvä blogi näin itsenäisyyspäivän alla ja muutenkin. Tämä on syytä muistaa vuoden jokaisena päivänä.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Hyvinvoinnin kohtuullinenkin ylläpito edellyttää yhä enemmän ulkomaan kauppaa tekevältä elinkeinoelämältä. Tosiasia on, että Suomen tulevaisuuden kulmakivet (hyvinvointimme maksavat asiakkaat) ovat niissä maissa ja maanosissa, joihin pystymme kannattavaa kauppaa tekemään. Pienentämään kauppataseen alijäämää ja jossain vaiheessa (uskoisin ensi vuonna) muuttamaan etumerkin miinuksesta plussaksi.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Globaalitaloudessa pienet kansalliset valuutat eivät tule pärjäämään,eikä pienten maiden keskuspankit kuin suuremman valuutta-alueen keskuspankin sivukonttorina.

Kaupankäynnissä maiden rajat menettävät merkitystään yritysten ja kansalaisten ollessa suoraan vuorovaikutuksessa.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Kyllä suuri riski on, että pienen valtion, jolla ei ole erityistä omavaraisuuden "takausta" (kuten ainakin aikaisemmin monella on ollut - öljy, mineraalit ja toki puukin) valuutasta muodostuu rasite, jonka ylläpitoon joudutaan käyttämään kohtuuttomasti resursseja. Teollisuudessa ja kaupassa kilpailua käydään enemmän ja enemmän verkostojen ja brändien välillä. Tuotteiden elinkaaret lyhenee ja variaatiot lisääntyvät. Logistiikan merkitys kasvaa edelleen (mm. nettikaupan draiveri).

Valitettavasti (mielestäni) poliitikoista yhä suurempi osa on tietämätön reaalitalouden pelisäännöstä. Ei ole kosketuspintaa kotoa eikä myöhemminkään.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Valitettavasti (mielestäni) poliitikoista yhä suurempi osa on tietämätön reaalitalouden pelisäännöstä."

Samaa mieltä, mitä siitä tulisi jos valuuttamme arvo seuraisi maamme talouden tilaa. Ruotsi on hyvä esimerkki miten pienellä valuutalla romahdutetaan talous täydellisesti.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Ruotsilla taisi olla jopa ensimmäinen keskuspankki maailmassa (?). Ja sinällään eri kokoluokassa kuin kauan sitten Suomen markka. Mutta ei se sielläkään ole nykyisin helppoa. Jokainen toki valitsee oman tiensä. Tanska kiinnitti valuuttansa euroon ja on pysynyt siinä. Onhan tässä kaiken kaikkiaan mielenkiintoiset 2..5 vuotta edessä. Monella valtiolla ja monella valuutalla. Ruotsin reaalitalous on paljon monipuolisempi ja talouselämä hyödyntänyt mm. norjalaisten investointeja: Kauppa Norjan ja Tanskan kanssa on ollut lähes dekadia suuremaa kuin Suomella. Ja se Saksa. Se Saksa. Ruotsinkin tuki ja turva.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Pienen valtion harvoja vahvuuksia on oma kelluva valuutta ja siitä on tyhmästi luovuttu. Velka tikittää ja vienti on edelleen miinusmerkkinen.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Ilmeisesti monien on hyvin vaikea sisäistää muuttunutta teollisuuden rakennetta savupiippuvaltakauden jälkeen. Varsin tyypillinen teollinen kasvuyritys ei saa kuin osan raaka-aineestaan ja palveluista Suomesta. Tuotantoon liittyvät investoinnit koneista, roboteista, automaatiosta, IT-tekniikasta jne. ostetaan hyvinkin monta kanavaa pitkin ja monesta maasta. Nykyisin yhä useammin suoraan ilman välikäsiä (= maahantuonti). Ja ostot aniharvoin tulevat samasta maasta kuin mihin tuotteita viedään. Pienen maan valuutta kelpaa harvoin vientimyynnissä ja ostoissa ulkomailta. Yritys tietenkin halutessaan terminoi (= suojautuu valuuttariskeilta) ja maksaa siitä hieman. Sitten vielä lisärasitteensa tuo se, että vienti meneekin päähankkijan kautta (vaikkpa Kone tai Mayerin telakka). Päähankkijalta (yleensä pörssiyritys) vaatisi ryhtiä jakaa mahdollinen kelluvan valuutan hyöty verkostolle, joka puolestaan maksaa enemmän materiaaliostoistaan ja investointihyödykkeistä. Tuota voi vaikka ruutupaperilla pähkäillä. Olen sitä nuorena miehenä tehnyt kun vastasin maahantuonnista yli 20 eri maasta. Ja 90-luvulla ennen euroaikaa vientipuolella. Toki tietotekniikka auttaa. Mutta...mutta. Tärkein on tuote ja palvelu itse. Jos se ei ole kunnossa, kauppa ei vain käy. Ei kelluvassa valuuttaputkessä sen paremmin kuin ilmankaan.Käyköön Nokia puhelin esimerkkinä. Ei sitä markka olisi pelastanut. Tämän takia vientiteollisuus itse verkostoineen ei ole innostunut omasta pienestä kelluvasta valuutasta. Toki nykyisin voi tuotantoa ja tekemistä helpommin heittää ulos jos edellytykset kotimaassa eivät ole suotuisat. Toistaiseksi teitä poliittisia riskinottajia markan kanssa puljaamiseen näyttäisi olevan varsin vähän.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Setelirahoitus on nykyajan mahtisana, jolla kaikkia ongelmat yritetään ratkaista.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Valitettavasti sitä käytetään hyvin herkästi. Kun yksi tekee, toinen "joutuu" käynnistämään painokoneet jonkin ajan kuluttua. Velkakellot tikittää.

Toimituksen poiminnat